Kyyhkyn kantamaa

Minun aarteeni, Manju, Sinä se olet, minun onneni ja aarteeni, jonka löysin – tekee mieli sanoa sitä Johdatukseksi, sillä se on niin täynnä merkitystä, että polveni tuskin kestävät kantaa sen painoa, silti se on kevyt ja kantava kuin siivet niin että voin vapaasti hengittäen kulkea sen vieressä ja katsoa Sinua silmiin, joista heijastuu minuun yhteinen sigmamme, värisevä sydän.