Historiaa

Oli vuosi 1994 – kustannusaurinko paistoi metsän takaa, ja se loi minuun odotuksia kirjojen tekemiseen. Olin ikäni ollut optimistinen, ilman optimismia en olisi kirjoittanut yhtään kirjaa enkä kuunnelmaa, en yhtään näytelmää enkä runoa, en yhtään proosateosta taikka satua, enkä mitään toimituksia, joiden tekijänä minut oli hyväksytty muun muassa Sysmän kunnan toimesta.

Laskin kerran sivumääriä, joita olin tehnyt korvessa pitkospuiden päässä – niitä oli joko 8500 taikka 18500 – tarkasti en muista. Kumminkin paljon, siis liikaa. Tunsin sen olkapäissäni, selässäni, jalkojeni puutumisessa ja ajattelin, että on jätettävä istumatyöt. Ernest Hemingwaykin – ennen kuin tähtäsi Afrikan-kiväärillään väärästä päästä, rupesi kirjoittamaan seisaaltaan.

Kuinka paljon kirjailijan on opiskeltava kustannusfirmoja?

Olin käynyt kustantamoiden WSOY:n, Tammen, Otavan ja Art Housen töissä. Olin kirjoittanut Yleisradiolle, Tampereen työväenteatterille, Kemin, Lahden ja Varkauden kaupunginteattereille, sopinut niiden johtajien, dramaturgien ja ohjaajien kanssa, kuinka kirjoittamani tekstit tulkittaisiin kuunnelmaksi ja näytelmäksi. Olin ollut myös sanomalehtien palstojen tekijänä muun muassa Uudessa Suomessa 1960-luvulla.

Pitkospuut olivat kumminkin paras luonnonkohta, jossa tein parhaita tekstejäni. Kun Athanor sai oman kirjoituspöydän, tietokoneen ja kirjahyllyn nukketeatteritalosta, ajattelin että vaimon, Eevaliisa Holma-Kinnusen nukketeatteri saisi osallistua kustantamiseen koska olin kirjailijana tehnyt töitä nukketeatterissa ja ansainnut sillä tavalla kolmen talon tekemiseen tarvittavat.

Mitä, onko teillä kolme taloa, voisi kysyä joku Sysmän yrittäjiä tuntematon mies. Miksi niin monta, eikö vähempikin olisi riittänyt?

Hetkinen, selostan asian laidan pintapuolisesti. Kun saimme opettajanpaikat Sysmän Onkiniemen kansakoululla 1956, arvasimme, että valtion rahakirstu kolisee tyhjyyttään. Meidän piti tehdä äkkiä anomuspaperit uuden rakennuksen saamiseksi. Koulun katto noiduttiin lentämään omenapuiden ympärille, jotta saisimme sanoa kunnan päättäjille: – Apua! Katto lähti lentämään emmekä tiedä missä se nykyisin leijaa. Yläluokan kattolampuissa on vettä puolillaan joten emme saa sähköjä palamaan. Puhelin ei toimi, joten lähetämme teille sähkeellä tiedot: Tarvitsemme uuden koulurakennuksen piirustukset ja määrärahan, olkaa niin hyvät ja toimikaa!

Kului jonkin verran aikaa kunnes uuden koulun vihkiäiset pidettiin keväällä 1963 osoitteessa Onkiniementie 222.

Tässä vaiheessa ilmoitan, että nukketeatteri Valkea Ratsu osti koulutalon 1990-luvun alkupuolella 250 000 markalla. Se oli yksi mainitsemistani taloista, ja se oli tarpeen nukkien säilyttämiseksi, lasten eväiden syömispaikaksi ja WC-tiloiksi. Ajalla 1973 – 2013 nukketetatterissa on käynyt 250 000 ihmistä, suurin osa lapsia, joten tilat ovat olleet todella tarpeelliset.

Ensimmäinen varsinainen nukketeatteritalo syntyi vanhaan kauppaan osoitteeseen Onkiniementie 230. Sinne tuli esityspaikka ideoimamme piirustuksen mukaan yläkertaan. Talossa kävi runsaasti Heinolan kurssikeskuksen opettajaryhmiä eri puolilta Suomea. Tämä talo oli samalla asuntomme, ja koulun asunnot annettiin aluksi vuokralle. Koska vuokralaisten jälkiä näkyi seinien tapeteissa, Sysmän kunta teetätti asuntoon uudet tapetit ja muutenkin asunto kunnostettiin. Siellä on nyt suuri osa kirjastostamme, jonka kooksi vuosien saatossa on tullut noin 3000 teosta.

Ensimmäinen nukketeatteritalo kävi ahtaaksi tuhannelle nukelle ja opettajaryhmille. Kaipasimme siis lisää tilaa, koska nukkeja oli jo 3000. Ostimme Onkiniementie 223:n yksityiskaupan raunion. Joku yrittänyt sen polttaa 1971.

Teetimme piirustukset arkkitehti Sakari Holmalla Jyväskylästä. Hän oli Eevaliisan pikkuveli ja tunsi nukketeatterin saloja. Saimme hyvät kirvesmiehet, Olli Saarisen ja Esko Tanhulan töihin talvella 1985. Muurarikin oli maamme paras, Onni Rauhanlaakso. Hän muovasi huomiota herättäneen takan, jolle arkkitehti antoi nimen Antero Vipunen.

Erosimme opettajantyöstä 1990-luvun alussa ja jäimme eläkkeelle. Onneksemme Suomen kulttuuri- ja opetushallitus antoi meille taiteilijaeläkkeen puolikkaan. Lisäksi saimme kumpikin kolmivuotisen apurahan, Eevaliisa nukketyötä varten ja minä kirjailijantyöhön.

Nyt oli tilat valmiina odottamassa kustannusliikettä. Perustimme toiminimi Athanorin 1994. Se täyttää ensi vuonna kaksikymmentä.
Sen tarkoituksena oli kustantaa kirjailijoiden kirjoja, joita tuli paitsi Sysmästä muualtakin Suomesta. Teimme yhteistyötä Hartolan Pertti Peltosen kanssa.

Näissä tiloissa meillä oli 3500 nukkea ja saman verran kirjoja.

Mutta kun oli -32 asteen pakkanen, niin ensimmäinen nukketeatteritalo Onkiniementie 230:ssä pamahti puhki ja kasteli sähköpäätaulun. Myimme talon kirvesmiespariskunnalle, jonka käden jälkiä meillä on nyt ilo katsoa, kun talo on korjattu.

Neurologi kuvasi Eevaliisan 2009 ja valitteli sitä, kuinka valtakunnassa yhä enemmän tulee muistisairaita. Vuonna 2011 hän joutui muistisairaiden osastolle Sysmään, sai oman huoneen heinäkuun 11. päivänä ja unohti minut tietokoneeni ääreen kirjoittamaan lisää kustantamo Athanorille.

Perustamisen historiaa

Olin ollut jo monella kustantajalla, kunnes päähäni pälkähti perustaa oma kustantamo. Se piti olla A-kirjaimella alkava, jotta se pääsisi kustantajaluetteloissa alkuun. Semmoisia toiminimiä ja yhtiöitä oli jo monia, mutta minun teki mieli poiketa kaavoista ja kotimaan kielillä kirjoitetuista nimistä kuten Aalto, Aamu tai Aapa, jotka vaikuttivat arkipäiväisiltä.

Päiväkirjoihini oli jostakin jäänyt sana Athanor, josta en paljon tiennyt, ja niin päätin etsiä sanan alkuperän ja merkityksen. Minulla on Iso tietosanakirja 1930-luvulta ( = ITSK). Siinä on viisitoista osaa ja kaksi täydennysosaa 1950-luvulta. Kirja oli vanhempieni omaisuutta.
Sain sen omakseni perinnönjaossa. Käytän sitä yhä vielä, mutta tarkoitus on hiukan muuttunut. En enää etsi teoksesta niinkään perustietoa, etsin uutta sellaista tietoa, joka syntyy minussa. Toisin sanoen haluan nähdä, kuinka ihmiset ajattelivat ennen muinoin. Kuinka tieto on muuttunut, ja mitkä painotukset tällä vuosituhannella ovat oleellista tietoa, ja mitkä tiedot ovat tulleet vähänarvoisemmiksi elleivät peräti turhiksi. Mutta siinäpä ei ollutkaan athanoria.

Menin Sysmän käsikirjaston puolelle ja otin sieltä käsiini hyvin paksun teoksen, jonka kannessa luki Webster. Tällä hetkellä on helpompaa etsiä sanoja ja niiden merkityksiä, niistä löytyy nettisivuilta jopa kuvasarjoja. Mutta 1994 ei minulla vielä ollut tietoa verkostoista. Ensimmäisen tietokoneen tapaisen sain hankituksi Kauppa – ja teollisuusministeriön avustuksen turvin eikä siinä ollut verkkoa saati tilaa, joka supistui kahteen megatavuun. Kutsuin sitä Tekstaattoriksi.

Niinpä lavasin Websteriä, ja löysin sieltä etsimäni sanan selityksineen. Kirjoitin muistiin selostuksen Athanorista ja etsin siitä kuvia. Jonkinlainen kullan valmistajien ahjo se näytti olevan. Siis alkemiaa, lisäksi paljon mystiikkaa, astrologiaa ja kauhua, joka syntyi lähinnä Alexander Roobin ”Alchemie & Mystik”-kirjan kuvista. Kirjan lähetti minulle tyttäreni Ritvaliisa isänpäiväksi 1996.

Tmi Athanorin ensimmäinen painotuote oli satu nimeltään ”Erne ja Tanja”, kahden lapsen seikkailu jossakin kaukana täältä. Painatin sen Pertti Peltosen kirjapainossa (PP. kirjat), joka toimi Hartolan Leppäkoskella. Painos oli muistaakseni kaksisataa kappaletta. Siinä oli kuvia, jotka piirsin. Muokkasin kuvia kuvaohjelmilla.